Treenaan melko paljon, viikkotreenimäärät pyörivät siinä yhdeksässä ja yleensä trenaan maanantaista torstaihin kahdesti päivässä. (Koska jotkut treenit alkaa aina niin myöhään, että ei sitä ennen keksi muutakaan tekemistä.) Tahti on tiukka, varsinkin, kun asun Riihimäellä ja olen aika säntillisesti maanantaista torstaihin kotona puoli ykstoista. Ja aamulla herätys klo kuusi. Olisi hyvä, jos keskiviikkona tai torstaina olisi taukopäivä (ja usein vielä siis on takana putki pahimmillaan edellisestä lauantaista asti), mutta minkäs teet. Kun kaikki harkat vaan on aina niin myöhään.
Puhuinkin aikaisemmin treenipalapelistäni. Se on monipuolinen, mutta vaativa ja yhdet tavanomaista rankemmat treenit (tai viikonloppu, kröhöm) saattavat kaataa koko pakan. Joskus nimittäin ei vain jaksa. Jos olo on jo töissä ihan tööt, niin iltaharkat ei hotsita senkään vertaa. Menemättömistä treeneistä tulee tietysti huono omatunto; että väsymys ei ole tarpeeksi hyvä syy, koska treeneissä aina piristyy. Tai melkein aina. Joskus on niin väsynyt että vain tuijottaa eteensä eikä tajua opettajan ohjeista mitään. Silloin tietysti treeni on vähän ajanhukkaa ja jopa vaarallista, kun ei jaksa tehdä kunnolla ja keskittyminen herpaantuu.
Olen ollut viime aikoina todella väsynyt. Treenejä on tullut missattua ja olen juonut ihan hävyttömästi kofeiinia. Syksy oli rankka eikä lyhyt joululoma oikein tuonut tarpeeksi rentoutusta. Treenejä on tullut missattua väsymyksen vuoksi, mutta keväällä on tiedossa esitys jokaisesta iltatreenistä, joten suurimpien väsymysskippailujen aika alkaa olla ohi. Treeniväsymys on jopa levinnyt jo muuhunkin elämään: normaalien asioiden tekeminen tuntuu todella vaikealta. Siivoaminen, bloggaaminen, kokkaaminen, soittaminen, esitysjuttujen treenaaminen... Kotona ei haluaisi kuin istua sohvalla ja katsoa C.S.I.:tä dvd:ltä.
Yritän kiinnittää entistä enemmän huomiota ruokavalioon, koska juuri väsyneenä tekee huonoja valintoja eikä huvita syödä oikein mitään. Panostan myös lisävitamiineihin -ja ravinteisiin, usein myös ihan vain kokeillakseni, toimivatko esim. aminihappo- ja jodilisät. Kilpirauhasen toiminta on myös mitattu alavireiseksi (ei vielä vajaatoiminnaksi tosin), joten yritän stimuloida myös sitä. Vähemmän sokeria ja huonoa rasvaa, enemmän kuitua, vihanneksia ja hyviä rasvoja.
Onhan tämä kuluttavaa enkä tätä varmasti kovin montaa vuotta jaksa (varsinkin jos jatkan asumista kaukana harkoista), mutta siihen asti on yritettävä. Ja mietin just tänään, että jos joskus saan lapsia, niin olen jo tottunut jatkuvaan väsymykseen ja syyllisyydentunteeseen aina, kun ei ole lasten kanssa (tällä hetkellä kaniparka, ja tietty poikaystäväkin jäävät helposti liian vähälle huomiolle) tai töissä (jokainen väliin jätetty treeni kirpaisee, vaikka olisi kuinka poikki tai kipeä). Yritän olla armollinen itselleni ja hokea, että tunnit voi ottaa sisään ja parempi se on joskus ottaa rennosti (ja vaikka olisi ollut viime viikollakin rennompaa), koska stressi ja väsymys eivät kehitä. Itse asiassa en tehnyt eilen oikeastaan mitään ja tänään oli paljon energisempi olo. Kroppaa on kuunneltava ja joskus ihan vaan löhöttävä.
